maanantai 15. toukokuuta 2017

Hiittikausi avattu!

© Kirsi Helanen
Tänään suunnattiin pitkästä aikaa Loviisaan hiitille. Pikkusisko-Weeko lähti hiittikaveriksi. Tytöt käyttäytyivät oikein hienosti. Ajettiin kevyesti hölkkäillen 4-5 kierrosta kilpailusuunnan vastaisesti, välissä pieni käyntipaussi ja loppuun vielä reilu pari kierrosta kilpailusuuntaan. Too hiffasi heti jutun jujun, kun käännyttiin kilpailusuuntaan ja otti kunnon tuntuman kuolaimeen. Weeko taasen jäi katselemaan maisemia ja unohti kokonaan, että pitäisi vahdata mihin Too meni. Nyyti kellotti Weekon rattailla, että eka kierros mentiin 1.50 pintaan ja toinen 1.43. Molemmat tytöt palautuivat hyvin ja olivat oikein tyytyväisen näköisiä, kun pääsivät pitkästä aikaa juoksemaan.

Mamman kaunokainen <3
© Kirsi Helanen

© Kirsi Helanen

© Kirsi Helanen

© Kirsi Helanen

© Kirsi Helanen

© Kirsi Helanen

© Kirsi Helanen

© Kirsi Helanen

tiistai 9. toukokuuta 2017

Alkuvuoden saikkuilut

© Nea Koivisto 11.2.2017

Eipä ole meikäläistä taas hetkeen näkynyt bloggerin ääressä, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, eikös? Aloitetaanpa siis tapahtumien kertaus ihan aikajärjestyksessä.

Alkuvuodesta siis jätettiin ratsujutut hieman vähemmälle ja keskityttiin enempi ajohommiin. Kelit oli tosi hankalia, kun ne sahasivat jatkuvasti pakkaskelistä tilsakelin kautta jäätikköön ja taas tilsakeliin. Välillä oli vitsit vähissä, kun tilsaa tuli tilsakumeista huolimatta ja pitkätkään hokit ei yltäneet tilsojen takia jäätikköön asti. Jotenkin me silti aina selvittiin hengissä ja treenejä ei pahemmin suunniteltu etukäteen, vaan katseltiin päivän kelin mukaan. Niinä päivinä, kun päästiin treenaamaan kunnolla, meni Too huimin harppauksin eteenpäin ja en olisi millään malttanut odottaa kevättä, että päästään aloittamaan hiittikausi. Menin vielä hölmönä ääneen paljastamaan suunnitelmani: maaliskuun alusta lähtien kahdesti viikossa hiitille ja huhtikuun lopussa starttiin, Lappeessa olisi sopiva sarjakin Toolle.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Noh, niinhän siinä kävi, että Too lähti tiputtamaan lihaksiaan, alkoi syödä kauroja huonosti ja laihtui silmissä. Ei nyt mitenkään sairaalloisen laihaksi, mutta kuitenkin selkeästi laihtui. Aluksi en jaksanut huolestua kovin paljon - olihan raspauksesta jo puoli vuotta ja aiemminkin Too on piikkien takia lakannut syömästä kauraa. Helmikuun alussa olisi Estola tullut tallille raspaamaan, mutta päätin tilata Toolle ajan Porvoon hevosklinikalle hieman tarkempaan hammastutkimukseen.

17.2. saatiin klinikalle aika ja eiköhän juuri sille aamulle sattunut oikein kunnon jäätikkökeli. Kitkarenkaat ja peilijää eivät oikein sovi yhteen, joten lainasin Marialta autoa. Jokunen kirosana kyllä pääsi sitäkin kopin eteen peruutellessa, kun ei meinannut nastarenkaiden kanssakaan autoa saada kopin eteen. Hetken jo mietin, paljonko myöhästyttäisiin, jos lähtisin nyt taluttamaan Toota klinikalle. Lopulta sain kuitenkin auton paikoilleen ja ei kun klinikalle. Too käyttäytyi oikein hienosti, mitä nyt omaan tapaansa hieman sähläsi. Eivätkä ellit uskoneet, kun sanoin, että tarvitsee yleensä tupla-annoksen rauhoittavaa. Niimpä joutuivat lisäämään sitä varmaan ainakin kuusi kertaa. Ennen hammastutkimusta ihmeteltiin Toon takajalkojen rupia, joista meinasin otattaa näytteet, josko saataisiin joku täsmä ab-kuuri tms, jolla ruvet saataisiin kuriin. Ruvet olivat kuitenkin sen verran hyvin parantuneessa tilassa, että todettiin yhdessä ell Heini Koskisen kanssa, että otetaan näytteet mielummin joskus toiste, jos ruvet vielä räjähtävät kukkimaan. Heini nappasi pyynnöstäni Toosta verikokeet, jotta nähtiin, ettei Toolla ole mitään virusta päällä ja että ruokinta on suht kohdillaan. Kaikki arvot olivat normeja, joten sieltä ei löytynyt syytä lihasten häviämiseen. Seuraavaksi oli vuorossa hammastarkastus. Heini kävi Leena Karman ohjauksessa Toon hampaat läpi endoskoopilla. Jokunen hammas ei ollut vielä täysin puhjennut ylös asti ja muutama pieni diasteeman alku sekä kiillevaurio, joille ei ollut tarvetta erikoistoimenpiteisiin, kunhan seurailee silloin tällöin, mihin kehittyvät. Ei kun laskun maksu ja heppa takaisin kotiin.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Klinikan jälkeen Too lakkasi syömästä mysliäkin, alkoi kiukutella mahastaan ja meni vain huonommin ja huonommin ajolenkeillä. Lopulta päätin luovuttaa ja jätin sen tauolle. Mielessä kummitteli Heinin ehdotukset mahdollisesta mahahaavasta, eikä Googlettaminen ainakaan helpottanut oloa - Toolta kun tunnistin karvan kiillottomuutta lukuunottamatta kaikki mahahaavan oireet. Jätettiin kaurat hetkeksi kokonaan pois ja vaihdoin Toolle uuden myslin (Lexa Vitalmix Sport) sekä lisäsin ruokintaan Racing Mashin. Mash tuntui maistuvan niin hyvin, että sain lisättyä joukkoon kaiken maailman mahan toimintaan vaikuttavia yrttejä yms ja kaikki meni alas. Jo parin päivän loman jälkeen Toolle alkoi taas ruoka maistua ja totesin, että tuskimpa mahahaava näin nopeasti parantuisi. Viikon pidin Toota tauolla ja kannoin sen eteen varmaan puolet normaalia enemmän heinää, jonka tuloksena Too alkoi taas pyöristyä normimittoihinsa.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Palailtiin taas pikkuhiljaa normiliikuntaan, mutta pohjien takia hoidettiin liikutukset lähinnä ratsain. Too tuntui ihan hyvältä ja suoritti mielellään, mutta aina liikutuksen jälkeisenä päivänä oli tosi kipeä vasemman kupeen alueelta. Pahimpina päivinä ei tarvinnut, kuin käsi osua kupeeseen, niin sai jo väistää potkua - ei tosiaankaan Toolle normaalia käytöstä. Koitin itse hieroa pinkeitä mahan lihaksia auki ja Satu kävi tekemässä OTE-hierontaa, mutta vaikka yhdessä pohdittiin, ei keksitty, missä vika on. 24.3. päätin jättää Toon taas tauolle toivoen, että mikä ikinä siinä vikana on, menisi itselleen ohitse. Kirosin rahattomuuttani ja koin olevani todella huono hevosenomistaja. Onneksi Too piti huolen omatunnostani ja piehtaroi itsensä päivittäin kunnon kurakerrokseen, jonka harjaamisessa meni aina vähintään puoli tuntia. Tulipa siis aina vähintään sen verran vietettyä laatuaikaa hevoseni kanssa.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Huhtikuussa tuskailin kaiken lisäksi sitä, kun Toon normaalisti neljän viikon kengitysväli oli jo venynyt kahdeksaan viikkoon. Liike oli kaukana puhtaasta, kun Too könkkäsi menemään pukinkavionsa kanssa, mutta kun kengittäjä on saikulla ja varakengittäjäkin ensin reissussa ja siihen päälle mahataudissa, niin enpä keksinyt muuta ensiapua, kun nykäistä kengät pois. Lopulta saatiin 12.4. kesäpopot alle ja kaviot joten kuten oikein päin.

13.4. olin kutsunut fysioterapeutti Jonna Pråhl-Niemisen hoitamaan Toota, josko hän löytäisi jotain hoidettavaa, jolla saataisiin Too taas kohti normaalia liikutusta. Käytiin läpi koko tilanne lihasten tiputuksesta hammashommiin, kiimasta mahahaavaepäilyyn ja Toon vinouteen. Jonna katsoi Toon liikettä ja kiinnitti huomiota etupäähän ja siihen, että Too ei nosta lapojaan ylös. Lähemmällä tarkastelulla todettiin lapojen yläpuolella olevien lihasten olevan täysin eriparia, samoin kuin rintalihakset ryntäissä. Niimpä niin, ensimmäinen asia, minkä rekisteröin kun Too alkoi tiputtaa lihaksia, oli se, että lavat näyttää selästä katsottuna oudoilta. Olisipa se ajatus tullut hieman lähemmäs pinnalle, mutta omaan hevoseen vain jotenkin sokeutuu. Kupeen alueen lihasjännitystä Jonna ei pitänyt huolestuttavana, vaan antoi jumppaohjeeksi kävellä maastakäsin alamäkiä ja kääntää Toon päätä vasemmalle, jotta paino väkisinkin menee oikealle lavalle ja se joutuu aktivoimaan ja nostamaan lapaa ylös. Tietenkin jumpat tehdään myös pää oikealle, jotta molempien puolien lihakset saavat yhtä paljon aktivointia. Myös mahan/rintakehän aluetta raaputtamalla voitiin jumpata ihan käytävällä seistessä lapojen nostamista.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Viikon verran jumppailtiin reippaana maasta käsin ja lihakset tasottuivat silmissä. Kun pelkkä pää vinossa kävely alkoi tuntua turhan helpolta, lisäsin mukaan hitaasti aktiivisena kävelyn. joka pienellä harjoittelulla alkoi sekin sujua oikein hyvin. Too on niin ihanan yritteliäs ja oikein imee kehuja, jolloin se on tosi helppo motivoida harjoittelemaan uutta. Mitä enempi lihakset tasoittuivat, sitä suurempi hinku tuli nousta jo selkään, olihan siitä jo kuukausi, kun viimeksi olin Toolla ratsastanut. 21.4. toin eräältä asiakkaaltani pari satulaa meidän tallille sovitukseen ja käytin toisen Toonkin selässä. Satula ei asettunut ihan täydellisesti Toon selkään, mutta päätin silti ratsastaa ekan ratsastuksen sillä. Ennen lomaa Too ei kyennyt kulkemaan kentällä suorassa, vaan punki oikeassa kierroksessa pohjetta vasten ja kaatui sisälle. Lisäksi satulaa sai olla koko ajan polkemassa suoraksi, kun se tuppasi valua oikealle. Nyt loman ja jumppien jälkeen Too kulki suorana, mutta satula valui vasemmalle. Kovin rankasti en ratsastanut, vaan menin vain askellajit läpi. Ja voi sitä riemua, kun Too pääsi pitkästä aikaa laukkaamaan. Jarrut oli aivan hukassa, mutta neiti oli niin onnellinen, etten voinut kuin nauraa selässä.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Seuraavana päivänä ratsastin meidän omalla satulalla ja Too kyllä yritti kovasti, mutta oli selkeästi edellispäivää huonompi. Ulkoetujalka jotenkin töksähti aina ympyrällä mennessä ja Too ei kyennyt taipumaan. Rupesin katsomaan satulaa hieman tarkemmin ja totesin sen olevan edestä liian kapea, jolloin se painaa selkälihakseen, joka on suoraan yhteydessä etujalkaan -> etujalan liikerata lyhenee. Seuraavana päivänä sovittelin muiden tallilaisten satuloita ja Wanen satula istuikin Toolle aika hyvin. Hieman oli turhan väljä edestä, mutta romaanin kanssa oikein hyvä. Ratsastin sitten Toon Wanen satulalla ja vaikka satuttiin kentälle juuri silloin, kun taivas lykkäsi niskaan kunnon kaato-vesi/rae kuuron, ei se haitannut lainkaan, koska Too liikkui niin rentona ja peräänannossa tyytyväisenä, ettei ollut epäilystäkään, etteikö satulalla olisi merkitystä. Kotona pistin siis ensitöikseni kirppiksille meidän satulan myyntiin. Kirsi lupasi, että Wanen satulaa saa lainailla, joten mitään kiirettä en nyt aio pitää uuden satulan oston kanssa. Ensin pitää saada nuo vanhat pois nurkista. Eli jos jollain on tarvetta Mustangin yleissatulalle (hp. 250€) tai Passier Papillon yleis/estesatulalle (hp. 550€), niin laita vaikka sähköpostia wallinheidi@gmail.com. Molemmat ovat suoraan, leveähköön selkään ja penkkien koko 17". Passierissa on avoin säkätila, Mustangissa hieman vähemmän säkätilaa. Lisäkuvia ja -tietoja saa sähköpostilla.

Vas Mustang ja oik Passier

Pari viikkoa ollaan nyt harrasteltu taas ratsuna olemista ja lihasta on tullut kivasti lisää. Hieman ollaan vinossa kuljettu, mutta Too on mennyt hirveästi eteenpäin ratsuna ja eiköhän me saada nämä nykyiset pienet lihas epäsymmetriat jumpattua pian pois. Tänään kävi Jonna toistamiseen katsomassa Toon läpi ja totesi, ettei löytänyt mitään isompaa. Ulkokiertäjät oli hieman jumissa ja lihasta tarvitsisi lisää takapäähän. Jatketaan samoilla jumppaohjeilla ja lisäksi otetaan taas kumppari käyttöön ja tehdään hieman väistöjä ja hidasta käyntiä, että saadaan lihaksia kerättyä oikeaan paikkaan. Ajohommiakin oikein suositteli, joten eiköhän me pikkuhiljaa aleta suunnittelemaan hiittikauden avausta. Josko se aurinko nyt paistaisi tänne risukasaankin ja saisi toki muuallekin paistaa - tämä on ihan syvältä tälläinen toukokuun +2 asteen lumisadekeli, murr!

© Nea Koivisto 11.2.2017

Postauksen kuvituskuvina meidän vuosipäiväkuvat 11.2. Aika menee kyllä ihan hullua vauhtia, joko siitä muka on jo yli kaksi vuotta, kun Marian kanssa lyötiin kättä päälle ja Tuutikki vaihtoi omistajaa. Vaikka neiti aiheuttaa huolta ja harmaita hiuksia, niin päivääkään en ole katunut sen ostoa <3



torstai 9. helmikuuta 2017

Ajatuksiani hevoshieronnasta




Rauhallinen keskiviikkoilta ja hierontavuorossa mamman oma mussukka Too. Tallilla ei ole muita, vain minä, hierottavana oleva hevonen ja rauhallisina iltasapuskoita odottelevat hevoskaverit. Kotitallin hevoset ovat jo oppineet, että iltaruokia on turha alkaa kerjäämään ennen kun hierontavuorossa oleva on palautettu karsinaansa ja hörpännyt hieronnan perään ämpärillisen lämmintä vettä. Ympärillä ei ole mitään häiriötekijöitä, joten pystyn keskittymään täysillä hevosen lukemiseen ja vastaavasti hevonen kykenee täysin keskittymään hierontaan. Rentoutuessaan hevonen haukottelee makeasti ja rento fiilis tarttuu ympäröiviin hevosiinkin, vaikka niiltä aluksi saakin närkästyneitä katseita, kun ei ollutkaan niiden oma hierontavuoro. 





Olen nyt aika tarkalleen kaksi vuotta hieronut hevosia. Lopetin laskemisen kuudenkymmenen kohdalla mutta eiköhän vähintään parisataa eri hevosta ole päässyt rentoutumaan käsittelyssäni. Hierontakoulutus ELK Weterillä kesti vuoden ja oli hyvin käytännönläheistä, vaikka välillä lähiopetusviikonloppujen teoriapäivät tuntuivatkin kestävän ikuisuuden ja tuntui, että eihän kenenkään päähän voi päntätä näin paljon tietoa kerralla. Niin vain vuoden koulutus hujahti ohi ja vaikka jo sinä aikana oppi paljon uutta, en olisi ikinä voinut uskoa, miten paljon sitä vielä jatkuvasti oppii lisää itsekseen hieroessa. Opettaja varoittelikin koulutuksen aikana, että tähän jää helposti koukkuun, eikä tosiaan ollut väärässä.

Toon kanssa tuli treenattua koko syksy ja talvi lähinnä ratsain, kunnes vuodenvaihteessa ratsastusmotivaationi kaikkosi ja lähestyvä kevät sai taas innostumaan ajotouhuista enemmän. Syksyllä meillä kävi fyssari, jonka kanssa pohdittiin, millaisilla jumppaliikkeillä saataisiin virheellisiä liikeratoja korjattua ja ilokseni huomasinkin nyt kevät-talven ensimmäisellä rankemmalla ajolenkillä Toon lyöneen otj jalkaansa viitisen senttiä aiempaa alemmas. Eihän haavat tietenkään ikinä ole toivottuja, mutta tulipahan konkreettinen todiste siitä, että liikerata on muuttunut. Nyt vain paremmat suojat jalkaan, jottei lyöntejä pääse tulemaan.

Nyt kun koko talven on tuijotellut oman hevosensa liikkumista normaalia tarkemmin ja pyrkinyt huomioimaan vielä tarkemmin meidän ongelmat hieroessakin, on tullut koettua monta ahaa-elämystä ja palaset on loksahtaneet paikoilleen oman pään sisällä. Tänään hiljaisessa tallissa täysin hevoseen keskittyessä niitä tuli taas oikein urakalla. Suutarin lapsi on ollut huolellisesti kengässä tänä talvena eli toisin sanoen Too on saanut säännöllistä hierontaa vähintään kerran kuussa koko talven ajan. Ratsain tapahtunut liikutuskin on ollut paljon ravitreeniä kevyempää, joten Too ei ole ollutkaan kovin jumissa. Myös lihaskalvot on venytelty huolella Sadun toimesta ja näin ollen minulla on hierojana mahdollisuus päästä käsiksi myös hieman syvempiin jumeihin ja työstää niitäkin auki. Esimerkiksi niska tuli viime hieronnassa käsiteltyä oikein erityisen huolella auki, kun Too oli kehitellyt oikein kunnon jumin vasemmalle. Ja kas kummaa, ratsain asettuminen on nykyään huomattavasti helpompaa ja ajaessakaan ei roikuta pää vasemmalle vinossa oikeassa ohjassa kiinni. Tänään pääsinkin siis käsittelemään kaulaa, rintalihaksia ja lapoja ihan eri tavalla, kun niskan jumi ei heijastele koko kroppaan. Toisena esimerkkinä on Toon vasemman etusen pukinkavio, jonka se pyrkii viemään aina seisoessa kropan alle oej:tä taaemmas. Tänään pääsin käsittelemään jalkaa ympäröiviä lihasjumeja aiempaa syvemmältä ja kas vain, kun Too heräsi transsistaan haukottelemaan, korjasi se heti jalan edemmäs.



Vaikka omaa hevosta hieroessa onkin paljon etua siitä, että sitä näkee päivittäin ja tietää ihan käytännössä sen ongelmat, on myös toisaalta välillä haittaakin siitä, että hevosen tuntee niin hyvin. Helposti tulee kuitattua joku havainto sillä, että "se on aina tehnyt noin" ja vasta myöhemmin tajuaa, että sehän on koko ajan yrittänyt kertoa tästäkin lihasjumista. Vieraan hevosen kohdalla samainen asia olisi tullut heti ilmi, mutta omaan hevoseen sokaistuu niin helposti. Juuri siitä syystä minäkin otan säännöllisesti myös jonkun vieraan käymään omaa hevostani läpi. Tulee esille myös sellaiset asiat, mille on itse sokeutunut ja toisaalta yhdessä pohtiessa tulee aina opittua uutta.

Toinen huono puoli oman hevosen kohdalla on se, että sen oman hieronta tuppaa aina venymään kestoltaan turhan pitkäksi. Vaikka tietenkin hieron kaikki hevoset huolella ja yksilöllisesti, käy sen oman kanssa hyvin helposti niin, että unohtaa täysin kellon ja keskittyy vain miettimään, mistä tämäkin jumi johtuu ja mitä voisin tehdä toisin, ettei se menisi jumiin. Tänäänkin etupään hieronta kesti tunnin ja selkä ja takaosa menivät sitten hieman kevyemmin hierottuna 45 minuutissa. Ymmärrettävästi Too alkoi jo aina välillä hieman huomauttelemaan, että pistäs mamma vauhtia. Tosin hieronnan päätteeksi loimea hakiessa Too katsoi hämmästyneenä, että joko se loppui.



Olen nyt vuoden alusta tehnyt töitä hevosia hieroen oman yritykseni, Hevosen Hyvinvointipalvelu Hedulin kautta ja toivon kyllä täydestä sydämestäni, että palveluilleni löytyy jatkossa vielä enemmän kysyntää ja yritykseni alkaa kannattaa, sillä tänään rauhallisessa tallissa Toota hieroessani taas tajusin entistä selvemmin, että tämä tosiaan on se intohimoni ja tätä haluan tehdä työkseni. Tässä haluan kehittää itseäni aina vain paremmaksi ja monipuolisemmaksi, jotta voin omalta osaltani auttaa hoitamiani hevosia voimaan hyvin ja liikkumaan riemulla. 


Postauksen kuvat © Nea Koivisto ja ne on otettu 31.12.2016