Taas on tovi vierähtänyt viime kuulumispostauksesta. Ja samat tekosyyt: ei ole /mukamas) kuvia, muiden kuvien muokkauksessa menee kaikki koneella olo aika ja ei ole aikaa. Mutta mitä pienistä. Tätä postausta ei voi kylläkään kuvattomaksi väittää, koska olen aika ahkerasti heilunut kännykkäkameran kanssa + yhtenä päivänä kuvailin vähän tarhamöllöjä puteista ja pisteenä iin päälle Vaavista löytyy peräti video!
Putet kerrankin yhteiskuvassa molemmat korvat hörössä :D
Sirillä on riittänyt energiaa vähän turhankin paljon. Meidän saikkulainen, jonka pitäisi olla käyntiliikunnalla on kyllä päivittäin pyrkinyt harrastamaan myös reippaampia askellajeja. Liikuntamuodot ovat olleet lähinnä ratsain tai maastakäsin maastossa kävelyä. Ratsain mennessä ollaan rymytty mahdollisimman paljon metsässä kuskin elätellessä toiveita, josko hevonen edes vähän väsyisi, kun joutuu katsomaan jalkoihinsa. Turha toive. Aina tullaan puolijuoksua kotiin ja kuskin on vain nieltävä kiukkunsa ja tultava ohjat tuntumalla kotimatka. Sirin kanssa on niin rentouttavaa maastoilla, kun kotoa pois päin madellaan pitkin ohjin maisemista nauttien ja kotimatkalla kuski yrittää epätoivoisesti opettaa ratsulleen, että käynti on nelitahtinen askellaji, ei kaksitahtinen... Metsässä rymytessä on tullut kiipeiltyä yhden jos toisenkin kallion päälle ihailemaan maisemia, joten kännykällä on tullut räpsittyä edes jotain kuvia.
Maisema kalapellolle :)
Aurinkoinen kalliomaisema
"Siis meneeks tuolla tiellä joku?!?"
Loppuviikosta maastoreiteillä oli metsäkone kaatamassa puita pellon reunasta ja tien varresta ja sehän oli Sirin mielestä hauska juttu. Ekalla kerralla oltiin maastakäsin liikenteessä, kun Siri veti liinat kiinni koneen nähtyään ja lähti sitten reippaasti ravaamaan rinkiä mun ympäri. Yritin sitten rauhallisesti sille selittää, että saikkulaisen kuuluisi vain kävellä, mutta Siri esitti oman mielipiteensä hyppäämällä pystyyn. Pienen kurinpalautuksen jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa ja erinäisen pysähtelyn ja väistätysharjoitusten jälkeen päästiin lopulta koneen ohi. Ohi mentyäkin Sirin piti tosin todeta: "hui, nyt kuulu niin pelottava ääni, että on pakko juosta kotiin ton pelottavan koneen ohi!"... Niimpä niin, ja kotiin tullessa kone ei enää pelottanutkaan yhtään. Rouva on kyllä hyvä näyttelemään.
Voiko noin viattomalta edes näyttää?!?
Seuraavan päivän lenkillä oltiin ratsain liikenteessä ja metsäkone olikin juuri siirtymässä toiseen paikkaan eli tulikin tiellä vastaan. Sirin eka reaktio oli tietenkin kotiin, mutta sen vaihtoehdon estettyäni päästiin pienen neuvottelun jälkeen koneen ohi. Onneksi kuski hiffasi pysähtyä ja sammuttaa moottorin, niin Sirin ei tarvinnut pelätä kuin itse konetta. Enpä tainnut ehtiä edes moikkaamalla kiittää kuskia, sen verran sai olla tarkkana, ettei Siri pinkaissut kotiin. Takaisin tullessa kone olikin keskellä tietä, eikä kuski huomannut meitä, joten tehtiin puttemainen ratkaisu ja rymyttiin risukasojen läpi oikopolkua pitkin kotiin :D
Sirin ilmeilyt uusi riimu päällä :P
Nom nom <3
"Oisko lisää nameja?"
Kasteen kanssa on tullut touhuttua vuoroin ratsain vuoroin ajaen. Ratsastaessa on yhä samat ongelmat, vinous ja ohjassa roikkuminen, mutta rauhassa työstäessäni asioita, ollaan saatu ihan hyviäkin pätkiä. Ollaan otettu loppuun myös joitain laukannostoja. Oikealle Kaste osaa jo aika hyvin nostaa laukan, mutta vasen on vaikea. Se johtuu varmasti osittain myös vinoudesta, oikeaan kierrokseen saan sen aika hyvin suoraksi ja jopa vähän asettumaan, jolloin laukka pääsee nousemaan helpommin. Vasemmassa kierroksessa ravin vauhti vain kiihtyy ja Kaste menee ohjaa vasten. Jokunen hyvä nosto sinnekin on kuitenkin saatu ja tässä vaiheessa koulutusta on kuitenkin tärkeintä, että se laukka ylipäätään nousee.
Ajolenkeillä ollaan menty Kasteen kanssa reippaita ~10 km lenkkejä, ravia koko matka. Keskivauhti onkin ollut keskimäärin vähän päälle 3 ja puoli minuuttia. Maksiminopeus on aina käynyt alle 3 minuutin. Eli oikein hyviä lenkkejä on tullut tehtyä. Yhdellä lenkillä Kaste tosin esitteli vähän mielipiteitään ja heitti pukin, kun häntä ei olisi huvittanut jatkaa lenkkiä ja kuski komensi vähän tiukemmin jatkamaan. Onneksi jäi kuitenkin vain yhteen pukkiin ja pukki ei ollut niin iso, että se olisi alkanut kärryjä potkimaan.
"Nameja, kiitos"
Tänään käytiin Kasteen kanssa kentällä treenailemassa ratsujuttuja. Otettiin testiin hannoverilainen turparemmi (remonttiturpis) ja yllättäen Kasteen ratsastettavuus paranikin huimasti. Aiemmin se on heti ohjasotteen tehdessä heittänyt pään ylös ja suun ammolleen, nyt se jopa pätkittäin kuunteli ja tottelikin ohjaa. Pääkin suoristui pätkittäin tosi hyvin, vasemmalle se kulki edelleen enemmän vinossa, mutta paremmin kuitenkin. Muutama laukannosto otettiin loppuun, oikealle nousi heti laukka-avuista oikein hienosti, vasemmalle Kaste kulkee niin vinossa, että siisti nosto ei onnistu. Lähinnä ravin vauhti kiihtyy niin kauan, kunnes jokin vaikuttaa tasapainoon (käännös tai pukitus) ja "romahtaa" laukkaan. Mutta tässä vaiheessa se ei haittaa, pääasia, että laukka nousee ja Kaste tietää tehneensä oikein. Oikein hienosti meni kaiken kaikkiaan tänään, kumma vaikutus yhdellä turpahihnalla!
Vaavin kanssa ollaan lähinnä ratsasteltu kentällä, jokusen kerran se on päässyt myös liinan päähän. Meidän oli tarkoitus mennä lauantaina Raatilaan koulukisoihin, mutta vähäisen osallistuja määrän vuoksi kisat peruttiin. Tavallaan harmi, mutta saadaapahan lisää aikaa treenailla :D Ja kieltämättä lauantain säätiedotuksia katsellessa hieman jännitti miettiä, että menisi maneesiin tuulessa ja tuiskeessa Vaavin kanssa, kun se ei ole ikinä edes maneesissa ollut.
Metsäkoneen ihmettelyä ennen ratsastusta
<3
Ratsastuskerrat ovat olleet vaihtelevasti tosi hyviä ja välillä taas pelkkää tappelua. Keskiviikkona tuuli vähän ja Vaavi keksikin häiriötekijöitä melkein mistä vain. Tunti tapeltiin kentällä, kunnes pienen miettimistauon jälkeen (seisottiin vain keskellä kenttää ja molemmat nollasi tilanteen) päästiin lopulta kompromissiin ja saatiin niin hyviä pätkiä, kun siinä tilanteessa voi olettaa. Siihen me sitten lopeteltiinkin. Ollaan Vaavin kanssa molemmat niin itsepäisiä, että selvästi tuo tilanteen nollaus on kaikkein toimivin keino.
Pysäytyskuva videolta, on se magee!
Eilen mulla oli sen verran tiukka aikataulu, että Vaavin liikutukseen jäi vain puolisen tuntia. Niimpä päätin vain juoksuttaa sen ja kun muistin, että mulla on videokamerakin mukana, päädyin irtojuoksutukseen. Sääkin oli mitä mainioin, joten pitihän se ikuistaa. Vaavi juoksi oikein hienosti ja kiltisti, se on niin "syliin tuleva" luonteeltaan, että sitä oli oikein helppo ohjailla, vaikka tuijottikin koko ajan kameraa :D Yllättävän vakaata kuvaakin sain aikaiseksi, vaikka koko ajan itsekin tuli käveltyä ympyrää ja huomauttelemaan piiskalla. Pahimmat tärinäkohdat jätin videolta suosiolla pois, olisihan siitä tullut ihan liian pitkäkin, kun kaikki pätkät olisi olleet mukana :D
Tänään suunnattiin taas ratsuhommiin tarkoituksena kerrankin keskittyä kunnolla tuuppailuun. Mörköpääty pelotti tänään taas luvattoman paljon. Alkuun neiti meinasi vain lähteä peruuttelemaan, mutta muutaman kerran jälkeen päästiin jännittyneinä kulkemaan ihan uraa pitkin. Joinain kertoina Vaavi jopa unohti pelätä mörköjä. Ei treenattu mitään kovin monimutkaista, taivuttelin ja hain rentoutta ja pyöreyttä. Lopuksi jäätiin keskiympyrälle työstämään ravia ja laukkaa ja saatiin ihan superhyviä pätkiä, etenkin vasemmalle. Loppujen lopuksi olin todella tyytyväinen päivän treeneihin, sain paljon wau-elämyksiä, vaikka se jokin jäikin vielä uupumaan. Tästä on taas hyvä jatkaa treenejä uudella innolla! :)
Kyl se osaa olla söpö <3
P.S. Viime viikolla Dina kävi pariin otteeseen moikkaamassa sulhastaan, Cadinan Hot Heroa. Nyt vaan odotellaan montako pentua sieltä tulee ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti