tiistai 14. lokakuuta 2014

Video Tuutikista

Lauantaina (11.10.) Jenni tuli mukaan, kun lähdin Toon kanssa ajolenkille. Otin piiskankin mukaan, kun Too on esittänyt vähän kuuroa eteenpäin ajaville avuille viime aikoina. Pari piiskan huomautusta riittikin siihen, että Too oli oikein meneväinen ja suorastaan painoi kädelle. Otettiin muutama reippaampikin pätkä, vaikka Toon askel näyttikin omaan silmään hieman normaalia jäykemmältä. Kovemmassa vauhdissa eroa ei kuitenkaan huomannut. Toolla on ollut molemmissa takasissa vuorotellen jotain pieniä naarmuja/kolhuja ja jalat ovat niistä turvotelleet. Lenkin jälkeen nesteet on kuitenkin lähteneet, joten en nyt pahemmin huolestunut. Viimeisessä pätkässä huomasi Toon jo hieman väsyneen, otettiin kuitenkin aiemmat vedot loivassa mäessä ja sillä ei vielä kunto riitä kovaan vauhtiin pitkiä pätkiä, joten viimeinen veto tultiin jo vähän hiljempaa ja kotimatka mentiin käynnissä ja hölkässä, jossa Too palautui nopeasti ja oli kotipihassa jo lähes kuiva hiestä.



Jenni kuvasi siis pelkkää videota ja teki tällaisen kivan koosteen:







Seuraava liikutus maanantaina olikin sitten kevyt irtojuoksutus kentällä ja Too ei kyllä keskittynyt lainkaan. Mutta kyllä tuli niin hienoa ja puhdasta liitoravia häntä pystyssä, kun Too vähän keräsi paineita, kun kyttäsi ohi kulkevaa naista lastenvaunujen kanssa. Lopuksi Too alkoi hieman keskittyä muhunkin ja tuli heti luo, kun käännyin selin.



Viime tiistain ratakäynnistä ei tullut mitään, kun Too piti kengittää, kun onnistui jättämään etukenkänsä valjastuspaikan kynnyksen alle ja vääntämään sen kieroksi. Keskiviikkona Lasse kengittikin Toon etupään ja suunniteltiin seuraavaa ratakäyntiä seuraavan viikon tiistaille. Päätettiin kuitenkin lykätä sitä vielä loppuviikkoon, kun Too on nyt kuitenkin vielä hieman turvotellut niitä takasiaan. Kun se nyt ei keksisi enää uusia haavoja/vammoja, niin jos vaikka tällä kertaa päästäisiin radalle saakka :)

perjantai 3. lokakuuta 2014

Zoko poninäyttelyissä Sipoossa

Maanantaina (29.10.) lähdettiin Zokon kanssa Sipooseen Savijärvelle poninäyttelyihin. Jenni oli pyytänyt mut esittämään Zokon, joten tällä kertaa mä olinkin kameran väärällä puolella. Oli kuitenkin ihan kiva taas pitkästä aikaa esittää hevosta maasta käsin. Zokokin käyttäytyi niin asiallisesti, että oltiin kaikki siitä tosi ylpeitä :)



Oltiin aikatauluista vähän jäljessä ja perille päästyämme kiirehdimme samantien mittaukseen. Poni mitattiin sekä säkä- että lautaskorkeudeltaan 129,0 cm korkeaksi. Jaiks, enää sentti kasvuvaraa. B-ponithan saavat olla raveissa korkeintaan 130 cm korkeita, sen korkeammat eivät saa osallistua ravikilpailuihin. Toisaalta, kun se ei ole enää takakorkea, luulisi, ettei se enää kasva. Peukut pystyssä. Mittauksen jälkeen laitettiin Zoko hetkeksi koppiin, ettei se turhaan hermoile ennen arvostelua.

© Jenni Wallin
Vähän ennen aikataulujen mukaista arvosteluaikaa otettiin poni kopista ja Jenni harjasi sen pikaisesti läpi. Sitten mentiin kentälle kävelemään. Zoko oli tyytyväinen aina niin kauan, kun pysyttiin liikkeessä. Edellisissä näyttelyissä Vermossa se keräsi seisomisesta turhat paineet ja rupesi hyppimään kahdella jalalla. Tällä kertaa ei ollut tietoakaan siitä, poni oli pikemminkin puoli unessa, kun jouduttiin odottelemaan ainakin puoli tuntia ennen kuin päästiin arvosteluun. Hyvin se onneksi aina heräsi, kun otti pätkän ravia.

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin
Viimein päästiin näyttelykehään ja asetin Zokon ensin rakennearvosteluun. Hetken Zoko seisoi naama nurinpäin, mutta alkoi pian tepastella. Seisoi se onneksi sen verran, että saivat rakenteen arvosteltua. Kävellessä Zoko pelkäsi alkuun kukkaruukkuja, jotka olivat kolmion kulmissa. Itse keskityin ajattelemaan, että saadaan käynnistä aktiivista ja taisin kävellä hieman liiankin kovaa. Ravissa Zoko meni tosi hienoa ravia, vaikka yritti rynniä kolmiota pidemmällekin. Hyvin se pysyi kuitenkin hanskassa.

Zokon mielipide paikallaan seisomisesta
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Sitten olikin vuorossa jännitetyin osuus: arvostelun luku. Pisteet löytyvät Heppa-järjestelmästäkin, mutta kommentit koitan muistella parhaani mukaan.

Tyyppi: 8,0 (Hyvä tyyppi ja tammaleima)
Pää ja kaula: 7,0 (Kaunis pää ja raskaasti kiinnittynyt kaula)
Ylälinja: 7,0 (Ylälinja saisi olla kaarevampi)
Etuosa: 7,5
Takaosa: 7,5 (Rodunomainen)
Etujalat ja liikkeiden säännöllisyys: 6,5 (Ahtaat liikkeet, etujaloissa hyvä luusto)
Takajalat ja liikkeiden säännöllisyys: 6,5 (Takajaloissa hyvä luusto)
Käyntiliikkeet: 7,0 (Hätäiset, voisi saada paremmat pisteet rennommalla käynnillä)
Raviliikkeet: 8,0 (Säännölliset raviliikkeet)
Yleisvaikutelma: 7,5

Palkinto: II

Super super hieno Zoko! Otettiin vielä pellolla rakennekuvat Zokosta. Zoko ei ollut enää kovin mielissään tästä touhusta, eikä malttanut oikein seistä paikoillaan. Lopulta saatiin kuitenkin napattua hyvät kuvat ja sitten eikun poni koppiin, paljon porkkanaa ja kotia kohti.

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

torstai 2. lokakuuta 2014

Super Too!

Sunnuntaina lähdettiin Jennin kanssa iltahämärässä ajelemaan Toolla. Ajeltiin alkuun edestakaisin Jennin jäädessä aina johonkin kuvailemaan. Too meni tosi kivasti, vaikkakin alkuun kaikki nopeat pätkät tuli juuri ennen kameraa, kun Too aina hämmästyi, kun Jenni oli vaihtanut paikkaa. Too kuitenkin hiffasi heti, että halusin reippaamman vauhdin, yleensä kun se ei tykkää mennä juuri tässä kyseisessä kohdassa paljoa hölkkää kovempaa. Aina kotoa pois päin käännettäessä piti esittää, ettei tahdo kääntyä, mutta kääntyi kuitenkin kiltisti. Pari kertaa meinasi Too vetää herneet nenään, kun pyysin kovempaa vauhtia, niin alkoi takapää jännittyä siten, että kohta tulee pukkia. Pienellä hölläyksellä Too kuitenkin ymmärsi käyttää energian mielummin eteenpäin kulkemiseen, kuin ylöspäin pomppimiseen.

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Päätettiin vaihtaa kuvauspaikkaa Rölliin, jossa pääsee ajamaan vähän kovempia vauhteja, kun ei aiemmalla kuvauspaikalla oikein saatu vauhteja vangittua kameraan. Hämärä ehti laskeutua jo paljon enemmän ja kuvista tulikin tosi rakeisia. Hämärä ja kovan vauhdin kuvaaminen kun eivät ole paras yhdistelmä. Ja vauhti myös oli jo melko reipas. Kun mentiin ekaa kertaa Jennin ohi, kuulin vain Jennin huudahtavan "Oho!" hämmästyneenä, ei vissiin osannut odottaa, että Toosta tosiaan lähtee enemmän vauhtia :D Sports trackersin mukaankin ollaan pysytty aika hyvin alle 1.50 vauhdeissa, max nopeuskin oli 1.46 min/km.

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Olin kyllä niin ylpeä Toosta, tämä oli ehkä neljäs tai viides kerta, kun ajettiin kunnolla vetoja ja Too meni niin hienosti, etten edes käsitä. Vetojen välissä se puuskutti kyllä aikalailla, mutta pienen käyntipaussin jälkeen jaksoi kuitenkin tosi hyvin. Kotimatka tultiin sitten kevyessä hölkässä ja kotona Toon hiet olivat jo lähes kuivuneet. Mistä se on tuon kuntonsa yhtäkkiä repinyt? :D Vasemman etusen könkkäyksestäkään ei ollut tietoakaan, ehkä kaksi hieman ep askelta tuli koko lenkin aikana.

Tiistain lenkillä, syksy on selkeästi saapunut :)

Tiistaina käytiin reipas 13 km hölkkälenkki. Nähtiin mm. matkalla hirvi, eikä Too ollut millänsäkään siitä. Vähän puhisi ja tuijotti, mutta jatkoi kiltisti, kun pyysin. Mentiin kiltisti kaikki mutarapakot ja muut pelottavat kohdat ja muutenkin Too oli niin hieno. Ensi viikolla olisi sitten tarkoituksena lähteä käymään radalla. Toivottavasti Too ei kehitä itselleen jotain estettä. Tiistain lenkiltä tullessa se kyllä jäi kengästään kynnykseen kiinni kuopiessaan ja sai kengän vääntymään. Sain naputettua löystyneet naulat takaisin kiinni, mutta täytyy vähän seurailla. Mutta kävi miten kävi, olen kuitenkin superylpeä "pikku"-Toosta <3

Villiponit, vähän liiankin...

Viime viikon perjantaina (26.9.) halusin katsoa Toon liikettä sivusta päin, joten vuorossa oli juoksutusta kentällä. Jenni touhuili samaan aikaan omiaan ponin kanssa toisessa päässä kenttää. Too oli aiemmilla ajolenkeillä ottanut aina yksittäisiä epäpuhtaita askelia vasemmalla etusellaan. Juoksuttaessa saman huomasi, etenkin vasemmassa kierroksessa. Epäpuhtaus näkyi kuitenkin vain hölkässä, reippaammassa ravissa ei näkynyt mitään. Saman havainnon olin tehnyt ajaessakin. Tiedä sitten varooko se vain askeliaan oikean takasen haavan takia, vai onko sillä vain kasvu sellaisessa vaiheessa, ettei ihan hallitse jalkojaan. Täytyy seurailla.

Kännykkälaatu <3

Jenni oli aiemmin harmitellut sitä, ettei uskalla irtojuoksuttaa Zokoa, kun se on aiemmilla kerroilla mennyt langoista läpi. Niimpä saatiin idea, josko juoksutettaisiin Zokoa ja Toota yhdessä. Ne eivät paljoa välittäneet toisistaan, joten uskallettiin päästää ne yhdessä irti. Zoko oli ihan hurmiossa ja juoksi innoissaan ympäri kenttää, Toota sai vähän herätellä, että lähti mukaan. Hienoa liikettä lähti molemmista.




Kaikki meni tosi hyvin, kunnes Zoko päätti tunkea aidan ja Toon väliin, mistä Too ei liiemmin välittänyt. Too pukitti ja Zoko väisti aitaa päin, joten tuloksena puolet aidasta nurin ja hepat pihaton puolella. Too hiffasi aika pian avonaisen portin ja niimpä ne painelivat hännät pystyssä vapauteen. Juoksivat onneksi suoraan talliin, tai Too juoksi tarhaan ja Zoko talliin. Sieltä saatiin ne sitten kiinni ja mentiin takaisin kentälle rauhoittumaan. Sitten eikun hepat talliin ja aidan korjaukseen.

Aidat ennen ja jälkeen korjauksen