torstai 8. tammikuuta 2015

Toon, 4-v, kuulumisia

Hei ja hyvät uudet vuodet kaikille! Vielä ei ole ihan ehtinyt tottua kirjaamaan päivämäärään vuosilukua 2015, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa totu, ehkä viimeistään sitten, kun jaksaa kameran kaivaa esille. Tuutikkikin on nyt jo virallisesti neljä-vuotias, ihan kuin vasta vähän aikaa sitten olisin saanut Marialta tekstiviestin: "Hei, Goldi varsoi viime yönä kauniin ja terveen tammavarsan!" Niin se aika vain vierii.

Vauva-Too, päivän ikäisenä <3

Mutta asiaan, tulin kertomaan vähän Toon kuulumisia. Treenit on jatkuneet normaaliin tapaan säiden mukaan. Pääasiassa olen ottanut ajatukseksi, että lenkit mennään hiukan normaalia reippaammassa hölkässä ja otetaan joka lenkille myös lyhyitä reippaampia pätkiä. Too on tosin ollut viime aikoina niin reipas, ettei sitä pahemmin ole tarvinnut hoputella, lähinnä jarrutella, ettei mennä ihan päättömiä vauhteja sopimattomissa kohdissa. Fiilis on kuitenkin ollut joka lenkin jäljiltä kerta kerralta parempi. Olen nyt hokkien laiton jälkeen käyttänyt Toolla putseja etusissa, kun se kerran kokeiltuani sai heti rei'itettyä toisen putsin. Jatkossa täytyy myös alkaa käyttää tai ainakin kokeilla käyttää takajaloissa suojia, Too kun on polkenut vtj vuohiseen haavan, joka ei oikein pääse parantumaan Toon polkiessa se jatkuvasti auki. Täytyy nyt toivoa, että näillä muutoksilla saadaan askel kulkemaan vielä paremmin.

Huurrehännät Too ja Roo 28.12.

Olen ajellut myös Roolla ahkerasti, aina kun aikaa riittää. Viime sunnuntaina (4.1.) päätettiin lähteä Jennin kanssa ajamaan Too ja Roo yhdessä. Jenni ajoi Roolla edellä ja mä tulin Toolla perässä. Lenkki meni oikein hyvin ja olin ihan yllättynyt, kuinka hyvin Too osasi käyttäytyä kaverin kanssa. Jotenkin oletin sen olevan "hysteerisesti" kaverin perään, mutta Too piti oikein hyvät turvavälit, eikä pitänyt hirveää kiirettä, ennen kuin välimatka kasvoi useamman sadan metrin pituiseksi. Roo ehkä odotteli Toota turhan paljon, parissa kohtaa Too olisi halunnut mennä kovempaakin. Parit pukkiraivaritkin Too sai, ekalla kerralla vissiin vain kiukutti, kun piti ravata iso mäki ylös ja tokalla kerralla lensi Roon kavioista lumipakkuja, mikä oli siis niin kamalaa! Hurjan isot pukit tuli molemmilla kerroilla, onneksi on potkuremmi. Muuten lenkki meni oikein kivasti ja täytyy ottaa uusiksi joku kerta.

Kuva yhteislenkiltä 4.1.

Too sai muuttaa viime perjantaina (2.1.) toiseen karsinaan, mikä on rauhoittanut sitä tosi paljon. Ennen se tappeli kaikki illat naapurinsa kanssa ruokinta-aikaan ja oli muutenkin hermostunut, kuopi ja potki karsinan ovea. Uudessa karsinassa on naapurina tarhakaveri Roo ja Too on kuin eri hevonen. Ei mitään kuopimista ja häsläämistä, vain tyytyväinen ja rauhallinen Too, normaali hevonen! Jännä, miten suuri vaikutus hevoseen on karsinapaikan vaihdoksella. Mutta ihanaa, ettei Toon tarvitse enää stressata ja jaloillekin tekee ehkä ihan hyvää, ettei se enää potki ovia.

Ekaa kertaa satula selässä ja ekaa kertaa ratsastaja istuu selässä! Hieno Too <3

Olen myös pikkuhiljaa alkanut totuttaa Toota ajatukseen ratsastuksesta. Viime vuoden puolella nojailin pariin kertaan selkään ja lopulta nousin selkään asti, en kuitenkaan vielä istumaan. Too on vain niin hurjan iso, ettei penkinkään kanssa meinaa päästä kyytiin. Ekalla kerralla Too hypähti eteenpäin niin pitkälle, kuin ketjut päästivät, mutta seisoi sitten nätisti paikoillaan, kun syötin porkkanoita. Toisella kerralla Too otti vain yhden jännittyneen askelen eteenpäin. Tänään (8.1.) päätin kokeilla ihan satulan kanssa ja yllättäen selkään nousu oli paljon sulavampaa. Nousin myös ensimmäistä kertaa ihan istumaan ja Toohan ei ollut siitä millänsäkään. Korvat oli kyllä tiukasti taaksepäin, mutta Too osasi jo odottaa porkkanoita. Ja eihän se nyt kovin paha juttu voi olla, kun saa porkkanaa samalla, eikös? Tästä on hyvä jatkaa, käyn varmaan vielä pariin kertaan selässä käytävällä/ketjuissa, ennen kuin koitetaan eteenpäin liikkumista. Eli jatketaan harjoituksia :)

© Jenni Wallin
(kuva marraskuulta)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti