sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Maneesilla hyppäämässä

Kamera ei oikein ehtinyt mukaan, mutta Too oli hieno <3
© Nea Koivisto
Tänään meillä piti olla estetunti. Koko viikon on kuitenkin satanut niin paljon, että Viksbergin kenttä oli käyttökelvoton ja siirrettiinkin treenit naapuritallin maneesiin. Too ja Leo eivät ole koskaan olleet maneesissa ennen, joten sovittiin, että siirretään tunti ensi kertaan ja treenaillaan itseksemme tämä kerta. Metsässä oli käynnissä hirvenmetsästys, joten päätettiin matkata maneesille trailerin kyydillä. Heppaset katselivat perillä hämmästyneinä, että eihän me tultukaan raviradalle :D


© Nea Koivisto
© Nea Koivisto

© Nea Koivisto

Maneesi oli Toon mielestä aika jännä. Ikkunat oli pelottavia, seinien lähelle ei uskaltanut mennä ja päädyssä heijastui peileistä pelottava peilikuva. Tutustuttiin ensin maneesiin maasta käsin ja Too pysyi turvallisesti mamman selän takana piilossa, kun lähestyttiin näitä pelokkeita. Sitten eikun selkään ja verkkailemaan. Hetken Too puhisi ja kulki varsin jännittyneenä, mutta pian se tottui tilanteeseen ja alkoi työskentelemään normaalisti.

© Nea Koivisto
© Nea Koivisto

© Nea Koivisto

Alettiin melko pian hyppäämään. Näytin Toolle aina jokaisen esteen ennen hyppäämistä, ensimmäistä estettä se mulkaisi, mutta muut eivät kiinnostaneet, Too tuntui vain ajattelevan "I got this!" Esteitä oli rakennettu ihan kunnon radan verran, mutta me tyydyttiin hyppäämään kolmea niistä. Kahta ehkä 40 cm pystyä pitkillä sivuilla ja lävistäjällä noin 60 cm pystyä. Too kuumui aika tavalla ja ei olisi millään malttanut laukata esteiden ohi, kun olisi ollut niin kivaa vain hypätä kaikki. "Näytä mulle mikä, niin mä hyppään" oli päivän asenne. Lävistäjän pystylle tosin lähestyttiin vähän kiemurrellen ja meinasin taas tippua, mutta neiti kiltisti hyppäsikin esteen ja putosin takaisin selkään. Toolla vain korvat pyöri, että "mitä ihmettä sä siellä selässä teet." Tätä edeltävässä laukannostossa Too myös näytti, ettei ne maneesin seinät nyt kovin pelottavat olleetkaan, kun se latasi kunnon ninjapotkulla seinään :D Kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja onnistunut treeni, ei kun vain rutiinia alle ja esteratoja valloittamaan! Ei kun hetkinen, siitähän pitikin tulla ravuri... :D

Varman päälle, ettei vahingossakaan takajalat osu puomeihin :D
© Nea Koivisto

© Nea Koivisto

video


video


video


video


© Nea Koivisto


perjantai 28. lokakuuta 2016

Estetykki

© Satu Mustonen
Nyt kun ollaan Toon kanssa jumppatauolla, on ratsastukseen tullut panostettua hieman enemmän. Sileällä tulee jumpattua säännöllisesti ja välissä käydään maastoillen hieman päästelemässä energioita tai rauhallisilla palautusmaastoilla jonkun kivan kaverin kanssa. Kentällä ollaan myös otettu nyt uusi aluevaltaus, nimittäin hyppääminen. Hyppykertoja on takana alle 10, mutta kerta kerralta Too menee aina paremmin. Se tykkää kovasti ja esteet tuovat Toohun sopivasti ryhtiä. Ravi ja etenkin laukka ovatkin aivan toista, kuin sileällä. Välillä takajalat on niin hyvin rungon alla, että liike suuntautuu turhankin paljon ylöspäin :D Meidän oma kenttä on niin pieni ja raskas pohjainen, että siinä on tullut hypättyä vain yksittäistä estettä. 1.10. vierailtiin kuitenkin lähitallin isommalla kentällä tarkoituksena hypätä vähän rataa. Silja ja Leo olivat meidän seurana, Sirpa puomien nostelijana ja Satu kuvaajana.

© Satu Mustonen

© Satu Mustonen

© Satu Mustonen

© Satu Mustonen
Too kävi hieman ylikierroksilla aluksi vieraalla kentällä ja olinkin selässä hieman hukassa, miten tätä nyt pitäisi tässä mielentilassa pystyä ratsastamaan. Pian Too kuitenkin huokaisi ja alkoi taas toimia omana itsenään. Vauhtia riitti hieman turhankin paljon, mutten viitsinyt alkaa vääntämään siitä, kun jarrut kuitenkin toimivat. Aloitettiin hyppäämällä pientä ristikkoa, joka ylitettiin vaihtelevalla menestyksellä.

© Satu Mustonen

© Satu Mustonen

Tätä kuvaa edelsi kiemurtelua ja neuvottelua, mennäänkö yli vai ei :D
© Satu Mustonen

...ja lopputulos oli tämä :D
© Satu Mustonen

"Otetaan sitten varman päälle" totesi Too ja hyppäsi askelta ennen kuskia :D
© Satu Mustonen

Sitten tultiin vain yleisesti turhan kovaa :D
© Satu Mustonen
Jotakuinkin onnistuneen hypyn jälkeen päätin siirtyä seuraavaan esteeseen eli n. 50 cm okseriin. Drama queenini oli kuitenkin eri mieltä ja teki vauhdikkaan kiellon ja ainoa, mitä ehdin ajatella oli "No nyt kyllä tipun. Hitto täältä tippuu korkeelta!" ja sitten Too teki jonkun painon siirron ja putosinkin takaisin satulaan. "Miten sä pysyit siellä, sä olit jo ihan tyhjän päällä!" hämmästeli Sirpa, joka näki tilanteen takaviistosta. En tosiaan tiedä :D Eikun uusi yritys ja Too yritti samaa, jonka jälkeen kuski vähän suutahti. Seuraavalla yrityksellä päästiin tyylikkäästi kiemurtelun, raviin siirtymisen ja parin kirosanan voimin yli. Heti perään uusiksi ja hyvä hyppy, kiitokset ja käyntipaussi. Silloin iski tärinä allekirjoittaneeseen. Sain tehdä aikamoisen työn pääni sisällä, että sain epävarmuuden työnnettyä sivuun tähän asti. Kovin paljoa en ole kuitenkaan hypännyt ja siihen nähden aika usein on tullut muksahdettua maahan, joten kaikkein varmin estekuski en voi sanoa olevani. Tärinä meni onneksi nopeasti ohi ja päätin vielä hypätä okserin pari kertaa toisesta suunnasta ja sitten lopetetaan siihen. Too tuli molemmat hypyt nätisti, joten se riitti meille. Jätetään radat seuraavaan kertaan.

Oik yläkulman kuvaa katsoessa ei kyllä uskoisi, että kuvasarja päättyy näin :D
© Satu Mustonen

Mamman drama queen :D
© Satu Mustonen

"Nyt prkl yli!"
© Satu Mustonen

© Satu Mustonen

© Satu Mustonen

© Satu Mustonen

© Satu Mustonen

© Satu Mustonen
Tämän hyppykerran jälkeen ollaan hypätty kerran omalla kentällä yksittäistä pystyä ajatuksella molemmille kivaa. Too meni niin innoissaan ja mielellään, että itse sain varmuutta takaisin. Tästä rohkaistuneena ollaan nyt sunnuntaina menossa estetunnille, hui! :O

tiistai 11. lokakuuta 2016

Fyssari-käyntejä

© Arja Wallin
Ohoh, taas on blogi päässyt unohtumaan. Viimeksi oli puhetta fyssari Jonna Pråhl-Niemisestä, joka oli tulossa ja Jonna onkin käynyt nyt kolmesti ja tänään tulee neljännen kerran. Ensimmäisellä hoitokerralla Jonna totesi ulkokiertäjien olevan täysin jumissa oikealla puolella ja Too reagoikin käsittelyyn aika vahvasti. Käsittelyn lopuksi Too yhtäkkiä säikähti ja pyrki pois käytävältä taakse vilkuillen. Selkeästi siis jotain takaosassa tapahtui. Jonna varoitteli, että käsittelyn reaktiona voi odottaa mitä tahansa. Hevonen voi olla väsynyt tai täysin yliaktiivinen tai ylipäätään ei oma itsensä. Voi liikkua vaivalloisesti tai hyvinkin letkeästi. Vapaata pitikin pitää vähintään kaksi päivää. Too olikin koko seuraavan viikon varsin väsyneen oloinen ja kolmantena ja neljäntenä päivänä hieronnan jälkeen se oli aamulla ollut aivan kolmijalkainen karsinasta ulos ottaessa. Maria oli aivan varma, että nyt on joku jalka murtunut tai jotain, eihän tätä voi ulos viedä. Nopeasti Too oli kuitenkin vertynyt ja jo tallista ulos päästyä oli ontuminen loppunut. Hetken aikaa se oli vielä kävellyt ihan vinona, mutta vertynyt sitten ja suoristunut.

© Arja Wallin
Seuraava käsittelykerta oli viikon päästä. Käsittelyiden välissä kävin kerran ajamassa Toon ja totesin otj liikkeen lähtevän suorempaa ylhäältä, mutta vielä polvesta ja kintereestä liike kääntyi sisään päin ja lisäksi Too pyöräytti kavion hieman myötäpäivään aina alas laskiessa. Jonna käsitteli Toon ja tällä kertaa Too oli tyytyväisemmän oloinen ja nautti käsittelystä, ihan eri hevonen kuin viimeksi. Jonna hoiti samat paikat ja lisäksi hieman kintereiden alueita. Vielä oli ulkokiertäjissä jumia jäljellä, mutta ei yhtä pahasti, kuin viimeksi.

© Arja Wallin
Toisen ja kolmannen kerran välissä oli pari viikkoa ja ehdittiin Toon kanssa jo palailla kevyesti normiliikuntaan. Lähetin välissä Jonnalle videota Toon liikkeestä kärryiltä käsin sekä ratsastuksesta. Kolmas käsittely aloitettiinkin kentällä ja jumppaohjeiden antamisella. Ongelmana meillä siis on otj polven löysyys, jota lähdetään nyt jumpalla treenaamaan. Aloitettiin kiinnittämällä juoksutusvyöhön jumppakuminauha, joka kulkee vyöstä peffan takaa toiselle puolelle vyöhön. Kuminauha aktivoi kivasti Toon otj, mutta ei vielä suoristanut liikettä. Jonna laittoi vielä parit kinesioteipit ja kas kummaa, jalka suoristui. Too väsyi nopeasti, kun joutui käyttämään jalkaa oikein ja Jonna neuvoikin pitämään harjoituskerrat lyhyinä ja teippaamaan hieman eri kohtiin, jottei Too liikaa totu ja ala lintsaamaan jalan käytössä. Palattiin talliin ja Jonna teki normikäsittelyn Toolle. Tällä kertaa jumia löytyi enemmän vasemmalta eli selkeästi Too on muuttanut liiketapaansa. Saatiin myös lisää jumppaohjeita tallissa, mutta puolet niistä ehti jo unohtua. Ehkäpä saadaan tänään kertaus, niin saadaan loputkin jumppaohjeet käyttöön :D

© Arja Wallin
Nyt on edellisestä fyssarikerrasta jo kuukausi aikaa ja jumpat ollaan hoidettu ratsain ja maastakäsin. Kuminauhan kanssa aina maastakäsin. Teippauksien suhteen luovutin lyhyeen, kun eihän nuo halpis ihmisteipit kestä hevosessa kiinni ja hevosteippiä en ole vielä saanut ostettua. Ratsain ollaan tehty paljon väistöjä ja maastossa ollaan peruuteltu ylämäkiä ja rämmitty metsässä. Maastakäsin ollaan tehty paljon puomijumppaa ja koordinaatiota kehittäviä harjoituksia. Parempaan päin ollaan koko ajan menossa, meille hankala oikea laukka on mennyt hurjasti paremmaksi ja ratsastettavuus noin ylipäätään on kovasti parantunut. Jännä kuulla, mitä Jonna sanoo tänään!

Kuvistuskuvina 11.9. äitin kuvaamat onnistuneimmat kuvat. Alla sitten hieman todellisuutta:


© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

Mainittakoon nyt vielä loppuun, että näitä kuvia edelsi pieni ratsastustauko ja laukannostoavut oli vaan Toon mielestä niiiiin kiva juttu :D